Matkakuumetta, epäuskoa ja kipua ennen lähtöä

Heräsin matkapäivän aamuna kurkkukipuun. Kyllä, Suomen kesässä olen nukkunut ikkuna auki ja nauttinut jääkaappilämpötilasta, mutta viime yö taisi olla liikaa. Kurkkukipu ei ole minulle leikin asia –  se voi johtaa ikävyyksiin. Aloitin raivoisan lääkitsemisen.

Tilannetta ei helpota matkakuume, jota piti oikein kuumemittarilla mitata. Huh, ei ollut.

Lisäksi epäusko. Onko todella niin, että minä suurperheen, talven ja vaikka minkä räydyttämä mamma lähden tänään matkalle yksin? Huolehdin vähän aikaa vain itsestäni. Lääkärin määräyksestä, läheisten suosiollisella tuella. Melkein kyynel vierähtää, koska se tuntuu niin epätodelliselta, enkä haluaisi tärvätä tätä mahdollisuutta sairastamiseen.

Etukäteisikäväkin taitaa vähän vaivata. Mutta kotonakin reissataan sillä välin sinne tänne. Puolison roolina on nuorison kuskaaminen juna-asemalle ja takaisin. Kyllä tämä tästä!

Ystäväni Virginie Samokselta kyseli eilen kuulumisia. Hänen määritelmänsä Ikariasta oli, että se on hyvin erityinen ja erikoinen “strange” saari. Tiedän kyllä, että normituristisaarelle en ole menossa, mutta otetaan se yhtenä kiinnostavuutena. Tottakai! Siksihän matkustamme.

Lopultahan tavoitteenani kielikurssilla on myös oppia kreikkaa. Haahaahaa – sovimme, että jatkossa keskustelemme Virginien kanssa kreikaksi. Kirjastosta lainasin jo suomi-kreikka-sanakirjan. Kunhan nyt ensiksi oppisi kirjaimet!

Kalo Taxidi!

6 vastausta artikkeliin ”Matkakuumetta, epäuskoa ja kipua ennen lähtöä

  1. Toivon sydämestäni, että kurkkukipusi ja muut oireet menevät ohi ja saat nautittua ansaitsemastasi lomasta / opiskelusta. Kun pääset perille , niin laita paikallista vuoristoteetä, sitruunaa ja hunajaa kehiin. Kyllä se siitä tokenee!

  2. Kävimme Ikarialla syksyllä 2003 ja se todellakin poikkeaa muista käymistämme Kreikan saarista. Ei todellakaan mikään turistirysä (ainakaan silloin)!. Ikarialaiset olivat aivan omanlaatuisia, poiketen maan valtaväestöstä. Jos sinulla on aikaa, poikkea myös läheisellä Fournin saarella!

  3. Jos samaa kysyttäisiin ikarialaisilta, nämä luultavasti vastaisivat, että he ovat ikarialaisia, eivät kreikkalaisia. Silloin (2003) oli silmiinpistävää nuorten äitien runsaslukuisuus, asukkaiden lähes tyly suhtautuminen meihin harvoihin turisteihin, myöhäisten iltojen meluisuus, kun perheet (jopa pienet lapset mukana) valloittivat tavernat ja aukiot. Aamuisin oli turha haikailla aamiaista, puhumattakaan girospitasta, sillä kylän väki valvoi myöhään ja heräsi myöhään. Vierailimme Evdiloksessa ja Agios Kirikoksessa. Vierailemisen arvoinen saari, erilaisuus on aina kunniassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *