Villi, vapaa ja karu Ikaria tuo parannuksen stressaantuneelle

Kolme viikkoa Kreikassa – kaksi viikkoa Ikarialla ja viikko Samoksella teki tehtävänsä: löysin kadonneet palat itsestäni, olen rentoutunut, iloinen, onnellinen ja toiveikas. Aurinko paistaa sisälläni ja osaan vähän kreikkaa! Otin satoja valokuvia ja tutustuin todella mielenkiintoisiin ihmisiin. Ja mikä parasta – luulen, että pitkään minua vaivannut stressi ja uupumus väistyi!

Löysin parannuksen siitä, mikä tekee ihmisistä Ikariallakin tavallista pitkäikäisempiä. Hiljainen vuoristo ja meri-ilma, sielua ravitsevat maisemat, uiminen, valo ja lämpö, kiireettömyys, oman sisäisen minäni kuunteleminen, jokapäiväiset päiväunet eli kunnon siesta, toisten samanmielisten seura, yhteisöllisyys, keskustelut, keskinäinen myötätunto, kreikkalaiset tanssit, vähän viiniä joka päivä ja kirsikkana kakun päällä paras ja terveellisin kreikkalainen ruoka mitä olen koskaan syönyt.

Kreikan alkeet oppii hyvin 11 päivässä – ja vähän enemmänkin. Menimme epäsäännöllisiin verbeihin asti…

Isona ilona oli myös aivojen vaivaaminen uusilla kirjaimilla, jotka totisesti aluksi eivät olleet helppoja. Kreikkalaiset epäsäännölliset verbit veivät ajatukset pois huolista, rahasta ja kilapailuyhteiskunnan vaatimuksista. Uuden kielen aloittaminen nollasta on erityisen hauskaa, koska se auttaa löytämään itsestään  taas sen tyypin, joka ei ole niin taitava ja kaikkivoipa. Annan vielä extraplussan tervehdyttävälle vaeltamiselle vuoripolkuja pitkin. Bravo, efcharisto poli Ikaria! Kiitos ihana Ikaria!

Auringonlasku oli Ikarialla aina erilainen ja hämmästyttävän kaunis.

Ikaria on todellakin erilainen saari. Palveluita, baareja ja shoppailumahdollisuuksia ei kannata sieltä lähteä hakemaan, vaikka kyllä niitäkin varmaan on saatavilla.  Turistia ei mielistellä. Ihmiset elävät siellä omaa elämäänsä varten, eikä saaresta ole tehty teatteria turisteja varten. Välillä tuntui, että turisti on ennemminkin vähän niin kuin välttämätön paha. Tajusin tämän eron, kun siirryin tunnin lauttamatkalla Samoksen saarelle, jossa tarjoilijat palvelivat minua enemmän tai vähemmän liimattu hymy kasvoillaan.

Hauskanpitoa riitti. Elishevalla (oik.) oli erityinen taito lukea meille tulevaisuudesta kahvinporoista…

Kambos-beach.

Ikarialainen aikakäsitys on yhä erilainen, siitä blogissa vähän myöhemmin. Erityinen kokemus oli myös Panaghiri, eli tässä tapauksessa Marina-pyhimyksen juhla Arethousan kylässä, siitäkin lisää vähän myöhemmin.

Vaikka miinuksia ja kommelluksia reissussa myös oli, jäin vahvasti plussan puolelle(pankkitiliä lukuunottamatta…)

Haikeus sydämessäni sanoin hyvästit loistaville ryhmäkavereilleni: italialaisille Giancarlolle ja Valentinalle, ruotsalaiselle Theresalle, amerikkalaiselle Karlille ja israelilaiselle Elishevalle. Ja tietenkin Ikarian Centerin perustajalle, realistille ja idealistille, sydämelliselle ja taitavalle opettajalle Mihalikselle. Toinen opettajamme oli loistava nuori, energinen ja iloinen kreikkalainen Vivi. Vivi on kotoisin Thessalonikista. On

Opimme monia kreikkalaisia tansseja, joita harjoittelimme Evdiloksessa opettaja Sofian (pitkät tummat hiukset) johdolla. Hiki virtasi, mutta sitten saimmekin tanssia oikein tosissamme Arethousan kyläjuhlassa.

kehuttava kieliopetuksen tasoa: opin enemmän kreikkaa kuin mitä olisin 11 päivän aikana uskonut olevan mahdollista.

 

 

Oli mieltä virkistävää, niin kuin aina, sukeltaa toisiin kulttuureihin, kieliin ja inhimillisiin tarinoihin. Ja niitä oli kurssin kansainvälisyyden vuoksi monia. Ryhmämme oli toimiva. Hiljalleen avauduimme parin viikon aikana myös elämämme haavoittuvuuksista ja ongelmista, mikä teki meistä lopulta ystäviä keskenämme. Naurua ja hyväntahtoista naljailuaikin riitti.

Yhtenä ystävänä oli amerikkalainen kielitieteen eläkkeellejäänyt professori Karl, joka yli 70-vuotiaana oli elämänsä ensimmäistä kertaa Kreikassa. Opiskeltuaan nuoruudessa antiikin Kreikan ja Rooman kirjallisuutta, kieltä ja kulttuuria hän oli ollut Kreikan suuri ystävä koko aikuisikänsä. Ja nyt – ensimmäistä kertaa Kreikassa – uskomatonta!

Päällimmäisenä mielessä pyörivät vielä kaksi päivää kotiinpaluun jälkeen nämä ihanat ihmiset ja heidän tarinansa. Aegeanin aallot vyöryvät rantaan ja auringon polte on yhä iholla. Kielellä kipristelee Retsinan maku. Kerrottakoon vielä, että jälleennäkeminen perheen kanssa oli iloinen ja onnellinen. Äiti oli lasten mielestä taas kiva ja ihana ja paras kiitos oli kuulla, kuinka ihanaa on taas syödä äidin tekemää ruokaa: jauhelihapihvejä, perunoita, salaattia kreikkalaisella tvistillä ja mustikkapiirakkaa. Kiitos puolisolle, joka piti reissun ajan kiitettävästi huolta kotijoukoista!

 

 

 

Oppitunnit olivat hyviä. Opin enemmän kreikkaa 11 päivässä, kuin olisin uskonut. Tässä tunnilla Evdiloksessa. Puolet tunneista pidettiin alhaalla Evdiloksessa ja puolet ylhäällä kielikoululla.

Ikarian Centren asuinrakennuksia.

Kielikoululta oli mahtavat maisemat alas Karavostamon kylään. Sinne pystyi myös vaeltamaan polkuja pitkin. Kävely kesti noin 30-60 min. vähän reitistä riippuen.

Näin pitkästä aikaa isoja upeita perhosia. Ritariperhosiakin oli, mutta en onnistunut nappaamaan kuvaa. Tässä joku toinen laji.

Huono sää rintama yrittää ylittää Atheras-vuoren Ikarialla, mutta ei onnistu. Vuoren huippu kätkeytyy raskaan pilven alle. Vuori nousee yli kilometrin korkeuteen ja on Ikarian hallitseva elementti.

Kuva vaellukselta Rachesin kylästä kohti rantaa uimaan. Vaellus kesti 2,5 tuntia ja oli reissun huippukokemuksia.

Retsina maistui lounaalla minullekin ensimmäistä kertaa 25 vuoteen.

 

3 vastausta artikkeliin ”Villi, vapaa ja karu Ikaria tuo parannuksen stressaantuneelle

  1. Voi, miten ihanaa sinulla on ollut! Hyvä, että päätit lähteä. Varmasti pidit opetusta tasokkaana. Eihän kurssi halpa ole, mutta todella tehokasta opetusta ammattitaidolla. Niin, ja myös hauskoja hetkiä ja ohjelmaa ja retkiä.
    Montako oppilasta sinun ryhmässäsi oli? Minulla oli ensin 2 ja myöhemmin 3.
    Kävittekö myös luostarissa?
    Mainio tuo huomiosi ikarialaisesta palvelualttiudesta turistien suhteen! Hienoa, että arvostavat omaansa!
    Tosi hienoa myös tuo kaikki muu, mitä olet kokenut ja oppinut uusien ihmisten seurassa ja saarella muutenkin. Yess! Ja tuo rauha ja lepo ja virkistäytyminen!
    Joko olet aikeissa jatkaa kreikanopiskelua Suomessa?
    Kiitos tästä kivasta kertomuksesta. Lisää odottelen…

  2. Kiitos Merja kommentista, Luithan loppuun asti? Siinä kehuin opetusta. Opetus oli erittäin tasokasta, olen sitä mieltä. Ryhmässäni oli kuusi oppilasta, kaikki lähestulkoon vasta-alkajia, joten ei tarvinnut koke itseään osaamattomaksi :).
    Luostarissa emme tällä kertaa käyneet, mutta Samoksella kävin kyllä ihanassa luostarissa, josta kerron varmaan vähän myöhemmin. Kskityin aika lailla kieleen ja itsestäni huolehtimiseen…:) Kreikan reissuilla aina käyn luostareissa, koska pidän niistä erittäin paljon. Olen jopa joskus ajatellut anovani viikoksi vieraaksi luostariin…

  3. Olipa loistolöytö tämä blogisi! Ikarian retkeä mietimme Samoksella ollessamme, mutta jätimme sen seuraavaan kertaan. Onpahan taas, mitä odottaa! Kesäterveisin Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *