Vuorten hämmentävä hiljaisuus

 

Eilisen kielikoululle saapumisen aiheuttaman alkujärkytyksen jälkeen aloin nähdä enemmän. Tajusin, että nykyihmiselle yksinkertaisuus on eksotiikkaa. Minullekin, vaikka olin kuvitellut olevani jossain määrin luonnonläheinen “jalat maassa” – ihminen.

Pysähtyminen yksinkertaisen kauneuden äärelle on niin vaikeaa! Pysähtyminen ylipäätään on hyvin vaikeaa. Hiljaisuus on pelottavaa. Kamera onneksi helpottaa asiaa. Linssin läpi näkee enemmän.

Saavuin siis eilen Ikarian kielikoululle vuorille lähelle Arethousan pikkuruista kylää. Ensireaktioni oli säikähdys. Kuinka simppeliä! Kuinka rauhallista! Kuinka pysähtynyttä! Olin huolissani – kuinka kestäisin kokonaiset 11 päivää hiljaisuudessa ja rauhassa. Ei ympärillä ravintoloita, rantaaa, uima-altaita, turisteja, tarjoilijoita, kauppoja, baareja, museoita…Apua!

Huoneeni on siisti, mutta yksinkertainen. Ei ilmastointia, onneksi tuuletin kuitenkin. Prameisiin turistikeskuksiin tottuneelle rakennukset näyttävät hyvin vaatimattomilta. Tarkemmin katsottuna liuskekivistä rakennetut muurit ja vilpoiset ulkotilat ovat kuitenkin varsin hienoja ja koknaisuus on hyvin suunniteltu ja toimiva.

Ympäristö on ensinäkemältä karu, mutta hetken tutkimisen jälkeen näen, että se pursuaa kauneutta, puhumattakaan maisemista, jotka ovat fantastiset. Luonnon rauha, johon olen sitten kai kadottanut yhteyden minäkin.

Tutustuttuani muihin kurssilaisiin ja opettajiin kreikkalaisella illallisella huoleni viihtymisestä alkoivat hälventyä entisestään. Pöydän ääressä nauraessamme päähäni tulikin ajatus, että tästä on tulossa hyvä kurssi. Erittäin hyvä!

Oli hienoa viettää iltaa israelilaisen, amerikkalaisen, parin italialaisen, ruotsalaisen ja kreikkalaisten kanssa. Miten hauskaa ja monipuolista porukkaa! Ja kaikkia meitä yhdisti ainakin yksi asia – rakkaus Kreikkaa kohtaan! Kielitieteen professori, arkkitehti, it-pomo, kirjailija, pari journalistia, lentoemäntä ja opettajia. Sopivan sekalainen sakki, että saamme varmasti aikaan hyvän tunnelman.

Hyvin erilaisen päivän kokemukset kruunasi vuoren ylle nouseva täysikuu. Nukahdin onnellisena.